Popkulttuuria ja undergroundia

- > merkittäviksi tai huikeiksi kokemani kulttuurin tuottamat elämykset elokuvateattereissa ja näyttelyissä

tiistai 31. lokakuuta 2017

Selon ohjaajaklubillla Tulen morsian elokuvateatteri Orionissa ohjaaja Saara Cantell 14.03.2017

Movie Devil´s bride at cinema Orion, the best cinema theater in Helsinki, with director Saara Cantell, talking about witch hunts of our past, crazy young love and history of witchcraft, group hypnosis, paranoia, envy, jealousy and misogyny and sexism. Excellent movie, that i have seen twice on theatres.


Tulen morsian (2016) Djävulens jungfru


Olen nähnyt leffan valkokankaalla Orionissa ilmaiseksi tässä tapahtumassa, kiitos siitä! Sekä kalliissa leffateatterissa, Finnkinossa, koska 1600-luku kiehtoo minua. Se on tosi tarina, osa historiaa

Siinä perehdytään myös aikansa naisvihaan ja seksismiin. #MeToo -häsää olisi tuohon aikaan moni nainen saanut jatkuvasti raapustaa. Valitettavasti. Ällöttävät valtaa pitävät hihhulit kirkonmiehet saivat raiskata ja häväistää miten lystäsivät, yhtä heistä näyttelee sama ruotsalainen heppu ( Claes Malmberg ) joka näytteli 1970-1980-luvuille perustumassa huimassa dekkarissa epäpätevää sovinistia juoppoa rasistia homovihaista poliisia, joka oli niin ällöjen ällö, virkavirheinen, että oli hyvä sulkea digibox. Muttei seksismi jäänyt 1980-luvulle. Minisarjan nimi oli Neljäs mies eli Den fjärde mannen ( Leif G. W. Perssonin romaani). Hieno roolitus että hän pistää silmään myös tässä. Neljäs mies -sarjan musiikin teki Niklas Frisk, joka on nero.

Itsensäkin ( himojen, vallan, käyttätymisen ) kanssa taisteleva Magnus Krepper näytteli myös tosi ällöä seksistiä Lisbeth Salanderin Millenium -saagassa jaksoissa Tyttö joka leikki tulella ja Pilvilinna joka romahti. Hän oli myös täydellisessä tv sarjassa Silta.

Kaija Pakarinen ja Robert Enckell tekevät hienoa työtä, ja Cris af Enehielm on täysin pitelemätön noita, kylähullu ja aikansa performanssitaiteilija. Surullinen naisen kuva, kuinka ahtaat olot, raamit köyhillä naisilla oli. Kuinka vaikeaa oikeilla parantajilla oli kun vallassa olivat ukot ns lääkärit jotka tuskin osasivat hiusta kihartaa... Saatikka parantaa.

Tuulia Eloranta pääosassa on todellinen löytö, uusi, puhdas näyttelijä, sopivan nuori ja naiivi rooliin. Hänet näin viimeksi livenä Kansallisteatterissa, Omapohjassa pienoisoopperassa SANCTA SUSANNA nuoren tytön roolissa.

Pyöveli Clas-Ove Bruun oli viimeksi tosi kunnianosoitus Twin Peaksille Aki Kaurismäen leffassa Toivon tuolla puolen. Mutta myös kulttipätkissä kuten Bodomin legenda, Highway Society ja The Last Border - viimeisellä rajalla. Kaurismäen katraasta leffassa on myös Kaija Pakarinen ja Pirkko Hämäläinen.

Selon ohjaajaklubillla Tulen morsian elokuvateatteri Orionissa ohjaaja Saara Cantell 14.03.2017. Alla kuvassa kuvaaja Konsta Sohlberg ja ohjaaja Saara Cantell.




Elokuvateatteri Orion kertoo:
"Saara Cantellin ohjaama Tulen morsian (2016) kertoo tositapahtumiin perustuvan tarinan vuoden 1666 Ahvenanmaalta. Uusi kihlakunnantuomari Psilander on saanut tehtäväkseen puhdistaa Ahvenanmaa pakanallisista tavoista ja mustasta magiasta lopullisesti. Omapäinen, itseään etsivä Anna päätyy ilmiantamaan ystävänsä Rakelin noituudesta. Alkaa yksinäinen taistelu hirveän teon sovittamiseksi."

KAVIn sivulta:
"Euroopassa jo parin vuosisadan ajan riehuneet noitavainot rantautuivat Ahvenanmaalle niinkin myöhään kuin 1666. Asialla oli Dorpatissa eli nyky-Tartossa lakia lukenut kihlakunnantuomari Nils Psilander (Magnus Krepper), jonka tehtävänä oli puhdistaa saari pakanallisista tavoista ja mustasta, kuolemaa tuottavasta magiasta.

Elokuvassa nuori ja harkitsematon Anna (Tuulia Eloranta) suorastaan viettelee merimies Eliaksen (Lauri Tanskanen), joka on paha kyllä jo naitu Rakelille (Elín Petersdóttir). Ihastukseensa pettynyt Anna, joka on pestattu piiaksi tuomarille, ilmiantaa kilpailijaksi kokemansa Rakelin. Virkaintoinen Psilander, joka tutkii klassista Noitavasara-teosta, keksii nostaa asiasta isomman jupakan. Roihuiksi sytytetty liekki nousee, kun kylän naiset intoutuvat ilmiantamaan toisiaan mitä mitättömimmistä syistä ja usein keksityillä selityksillä, vanhojen kaunojen vuoksi.

Cantell on tarttunut oivalliseen aiheeseen, joka on vain kerran aiemmin, vuonna 1957, esiintynyt suomalaisessa elokuvahistoriassa, kun Armas Lohikoski ohjasi historiallisen draaman Risti ja liekki. Kirkon ja hallinnon keskinäinen valtataistelu, vallan vakiinnuttaminen ja vanhojen tapojen kitkeminen ovat historiankirjoituksenkin kannalta raskasta tavaraa, eikä historiallisten elokuvien valmistaminen ole pienten budjettien maassa kovinkaan helppoa. Cantellin balladimainen tarina kuitenkin koskettaa traagisuudellaan, eikä siitä puutu myöskään ajankohtaista kosketusta nykymaailman vihanpitoihin.

– Jari Sedergren 14.3.2017"  KAVIn sivulta



— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 31. lokakuuta 2017

Ja tviittejä elokuvan saralta...

ja luontaistuotteita eikun sivutuotteita: pienen panimon ei piimää mutta mallasta Ahvenanmaalta:


Tulen morsien leffa juutuupissa:

keywords, avainsanoja:
Selon ohjaajaklubillla, Selon ohjaajaklubi, Selo, ohjaajaklubi, ohjaaja Saara Cantell, noitavainot, noituus, noita, Tulen morsian, elokuvateatteri Orion, Saara Cantell,
 #Tulenmorsian #cinemaOrion 14/3/17  #noitavainot #noituus #noita

torstai 19. lokakuuta 2017

Mutta missä oli nuudelit? Blade Runner vuosimallia 2049

Nuudeleita ei voi enää ostaa - koska kylkiäisinä on pussi jossa palmuöljyä, josta ei tiedä, onko sertifioitua vai ei. Ehkä nykyisen Blade Runner vuosimallia 2049 viimeisetkin palmut on tuhottu? 

Minun oli pakko päästä näkemään ensimmäinen näytös vaikkakin 3D:nä. Menen katsomaan uudelleen kun saan säästettyä rahaa alkuperäisessä muodossaan. Kaunis ja pitkä elokuva. Viipyilevä. Siinä vielä luettiin klassikoita, kuten Nabokovia.

Olimme dystopiassa, joka näytti Suomelta, Helsingiltä! Oli Alvar Aallon tyyppistä puunmuotoilua, kotimaisen oloista designiä puusta - vaikkakin yhdistettynä osa Egyptin pyramideihin, osa Japanin minimalismiin ja blokkeihin. Sitten Deckardin luukku näytti Ateneumilta! Portaat, käytävän akkunat, jotka antavat Kansallisteatteriin. Sitten olimme kuin Hakaniemessä ja Merihaassa. Harmaalla, paljaalla betonilla, ja lunta sataa.

Osin myös Tallinnassa ja Neuvostoliitossa. Tarkovskin Stalkerin Tallinnassa. Tai Tallinnan Stalkerissa. Minusta on mukava kävellä Tallinnan Rotermannin korttelissa Stalkerin kuvauspaikoilla joita ei enää ole... Sekä tietenkin Linnahallissa, joka on varsin Blade Runnerin ja Sovjet Designin maailmanlopun kompleksi.

Ja sitten oli tietysti Krista Kosonen, joka lausuhi filmissä suomeksi! Se oli yhtä tärkeä lause kuin Marcel Marceaulla, joka sanoi painavan sanan puhelimessa tuossa Mel Brooksin muilta olin täysin mykkäelokuvassa nimeltään Silent Movie. Suomessa nimellä Pähkähullujen paratiisi. Niin ikkään Minna Haapkylä Margaritana sanoi painavasti suomeksi muuten ruotsinkielisessä näytelmässä Mästaren och Margarita, joka pyörii Viirus teatterissa.

Kieli oli tärkeä myös ekassa Bladessa kun Edward James Olmos puhui vinhaa kieltä - se paljastettiin tahi läpikäytiin skifin historia -dokkarissa joka tuli Teemalta muinoin. Pistän tähän kuvan jahka löydän...

Olemme lohduttomassa maailmassa, jossa myös naisella on mahdollisuus valtaan. Mutta  toimistojen ja virastojen ulkopuolella, ulkona on täysin seksismi, ja esineellistäminen valloillaan. Kun vanhassa Blade Runnerissa oli vielä geishoilla vaatteet päällä, niin tässä dystopiassa vaatteita ei näillä tuotteilla ole. Naisraukat.

Suurin ja vastenmielisin ismi on kapitalismi.

Ryan Goslingia olen pannut. Merkille leffasta The Believer – täynnä vihaa lähtien. Siinä poika oli juutalainen josta tuli uusnatsi. Sitten oli Barbet Schröderin Numeromurha.

Scröderistä lisähuomio: hänenn sadomasokistisessa elokuvasta Maîtresse vuodelta 1976 pidän tavattomasta. Vaikka Depardieu - tuo kunnon Venäjän kansalainen. Nykyään. Ei riisunutkaan mitään vaikka oli alakulttuurin seksuaalisuutta käsittelevässä elokuvassa. Olisipa kaikilla naisilla yhtä hyvät sopimukset! Avustajinaan aitoja alan harrastajia, fanaatikkoja sadomasokisteja 1970-luvulta. Maîtressen näin Orionissa. 

Nyt en puutu tässä Hollywoodin seksismiin, naisten huonoihin palkkoihin enkä seksuaalisiin ahdisteluihin, lääppimisiin, läppään enkä raiskauksiin, joita elokuvabisneksen miehet yhä naisille tekevät. Suomen lehdistö on tästä hipi hiljaa --
- onko suu liimattu kiinni erikeepperillä :) Mutta ulkomaalaisissa lehdissä ja verkossa asiata puidaan. Vahvat naiset nousevat.

Tässä käytetään paljon Goslingin lähikuvia, kasvokuvia. Hän on tyyni. Hän ei polta savuketta - elämmehän aikaa jolloin metsiä ei enää ole. Jokunen sätkä taitaa näkyä.

Palaan vielä BR 2049 nostamaan seksismiin. Lähitulevaisuudessa ei siis lasikattoja, paljoakaan. Nainen voi olla johtavassa asemassa, tietenkin. Korporaatiossa, yhtiössä, byrokratiassa, kafkassa, lafkassa, toimistossa.

Mutta ulkona nainen on dystopiassa vain esineellistettynä välineenä, vuokrattavissa, ostettavissa. Kuten doxiet huorat, katutytöt. Tai virtuaalisina helppoina tyttöystävinä. Hieman utuisina tosin. Nämä hologrammit vain kannustavat ja tukevat ja lässyttävät. He eivät viivy ylitöissä, he eivät marssi mielenosoituksissa, he eivät luo taidetta, he eivät tee mitään omaa.

Kuka hyväksikäyttää ja ketä?
Tietenkin replikantit ovat nousseet kapinaan. Mutta heillä on viimeinen käyttöpäivä. Niin kuin ihmisillä. Surullista. Replikanttien elinkaari on vaan tehty lyhyeksi. Hyvin lyhyeksi. Ettei mitään pahaa tapahtuisi.

Vuoden 1982 BR leffassa on koominen sivuhahmo, Tyrnellin geenimanipuloija ja käkikellojen - kukkuu – tekijä J.F. Sebastian (William Sanderson)  on tuttu hahmo myös sarjasta Deadwood. Hieno, koominen hahmo. Traaginenkin. J.F. Sebastian Blade Runnerin wikiassa

Te olette niin täydellisiä. No Rutger Hauer on. Tähän sarjakuvasta Nemi-lainaus: " Elämä on kuin Blade Runneria. Mutta ilman Rutger Haueria. " Huokaus.

Onko uudessa BD:ssä huokauksia aiheuttavia miehiä?

Robin Wright aiheuttaa huokauksia joka filmissään ja varmaankin Sean Pennin rinnalla. Robinin hahmo tuntuu kamppailevan, kuten Lina Wertmüllerin elokuvassa, että, turmeleeko valta naisen. Saako nainen olla despootti? Miksei valtaa saa käyttää?

Ekan leffan Daryl Hannahin hahmolla Pris oli hienoja mustia verkkopaitoja ja meikkausta. Minullakin oli joitain samanlaisia nihilistisiä puseroita ( punk ja gootti ) 1990-luvullakin. Nyt niitä myydään jopa Lidlissä. Priscilla Stratton wikiassa

Tällä kertaa minulla oli samanlaisia keinokarvahattuja kuin Kristalla ja kumppaneilla. Tuo hattutyyli oli alkujaan muuten Hannahin Prisilla.

Sopivasti samaan aikaan Tekniikanmuseolla olisi Robotit eivät uneksi -tanssiteos. Olisi kiehtovaa jos varaa olisi.

Jared Leto on hyvin miehenä tässä rainassa. Vaikka ulkoisesti onkin sekä metsuriseksuaalia ja Siddharta Gautamaa, niin jotenkin pahaenteinen vallanpitäjä. 

Onko vuodesta 1983 kulunut näin paljon!? Omasta peilistä ei sitä huomaa... Silloin tehtiin parhaimmat levyt kuten Burning from the inside


Skifin historia -sarjasta: "Eräänlaista aikamatkailua on myös scifin luomiseen erottamattomasti kuuluva tulevaisuuden kuvitteleminen. Näyttelijä Edward James Olmos loi Blade Runner -elokuvaan tulevaisuuden katukielen. Millaisista osista se syntyi?" Lue lisää YLE Scifin historia artikkeli.



Ja BD -aiheiset tviittinini:








Henkilön Satu Ylävaara (@satuylavaaraphotography) jakama julkaisu
ja muut:

tiistai 10. lokakuuta 2017

No niin tässä on Marilyn Mansonin uusin video SAY10. Teitä on varoitettu.

MARILYN MANSON - SAY10 Official Music Video. No niin tässä on Marilyn Mansonin uusin video, ladattu 9.10.17. Ikäraja on ja Johnny Depp. Uudelta albumilta Heaven Upside Down. Directed by: Bill Yukich. Minä löysin tämän Mansonin 90-luvulta levyhyllystä, hänen levynsä oli ensimmäisiä Cd levyjä, joita ostin. Sittemmin hän oli mm David Lynchin elokuvassa Lost Highway. Johnny Deppiä olen jumaloinut Saksikäsi-Edwardista alkaen sekä John Watersin kiltimmän ja svengaavimman leffan Cry-Baby myötä vuodesta 1990. Ei tässä eilisen teeren poikia olla, ei.











Galleria Lapinlahdessa toukokuussa 2017 näyttelyssä osa 2

Entinen mielisaarala nykyinen galleria Lapinlahti toimii taiteen tilana. Harvoin olen niin pahoja ahdistukohtauksia saanut, hyperventiloinut ja panikkia kokenut kuin Lapinlahden mielisairaalassa - näyttelyssä tänä vuonna. Minun oli pakko päästä uloa, hengittää ja olla vapaa. Kaikkien vuosien naisen kärsimys henki iholleni. Ja Aleksis Kivi. Lapinlahdesta menin suoraan Hietaniemen hautausmaalle...





Käytävällä olevat työt







Viime viikolla vierailin mielisairaalassa kahteen otteeseen, nimittäin Viirus teatterin Mästaren och Margarita näytelmää katsomassa. Ahimimassa.


Ja oma lista juutuupistam aika lailla miehiä kertomassa miesten tarinoita miehistä laitoksissa. Sitten on paljon kammottavaa faktaa naisista mielisairaalaoissa kautta aikain, mistä syystä sinne laitettu, vaikkapa Anna Kortelaisen kirjoissa ja googlaamalla kammottavia kuvia:

Galleria Lapinlahdessa toukokuussa 2017 näyttelyssä

Entinen mielisaarala nykyinen galleria Lapinlahti toimii taiteen tilana. Harvoin olen niin pahoja ahdistukohtauksia saanut, hyperventiloinut ja panikkia kokenut kuin Lapinlahden mielisairaalassa - näyttelyssä tänä vuonna. Minun oli pakko päästä uloa, hengittää ja olla vapaa. Kaikkien vuosien naisen kärsimys henki iholleni. Ja Aleksis Kivi.

Taiteilijoita ja töitä:
- Reetta Partanen: Hoidossa tätä terapiaa voisi suositella! Marsut tykkäis ;) rohtokasvit
- Sari Karjalainen: Kauhea Kokemus taidekokemusta ja sen tutkimista tutkiva tilateos
- Mari Mäkiö: Kehrääjät

Taide sinänsä ei kauhistuttanut, vaan antoi toivoa, empatiaa, vaihtoehtoishoitoa, ihmisyyttä, mutta myös kurkkausta historiaan, jota ei ole kumitettu siistiksi, naisia, ja heidän pakkomielteitään, naisia, joilla hirveä kohtalo. Naisia. Esiäitejä. Sisaria. Suljettuina.

Reetta Partanen: Hoidossa tätä terapiaa voisi suositella! Marsut tykkäis ;) rohtokasvit


Sari Karjalainen: Kauhea Kokemus taidekokemusta ja sen tutkimista tutkiva tilateos


  Mari Mäkiö: Kehrääjät



Galleria Lapinlahdessa toukokuussa 2017 näyttelyssä.
#GalleriaLapinlahti #ReettaPartanen #Hoidossa
#SariKarjalainen #KauheaKokemus taidekokemusta ja sen tutkimista tutkiva tilateos.

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Sanokaa Gilfoyle kun haluatte hyvää. Tai pahaa...

En olisi alkanut katsoa tätä sarjaa Silicon Valley ilman tätä kuvaa. Katson paljon Netflix, Yle Teema ja HBO sarjoja, jotka ovat laatua tai rakkaita nuoruudesta. En katso mainoksia. En valitse seksistisiä sarjoja. Tämän kuitenkin aloitin, koska siinä on Martin Starr, tuo Freaks and Geeks -sarjan nörtti, ihana sarja, ihana nörtti, kuin omaa elämää katselisi. Parhaimpia sarjoja mitä on ja hei - Joan Jettin Bad Reputation alkutahtina, yeah! Martin näytteli myös Tommy Wirkolan natsizombieiden jatko-osassa Dead Snow 2: Red vs. Dead joka näytettiin Night Visions festareilla, muttei Martin ollut paikalla. Pohjoisen pojalla Wirkolalla ( suomen saamel. juuret ) on lähituntuma vanhan ajan natseihin - kuten meillä Suomen Pohjoisen asukkailla. Joitakin natsit pelottavat. Natsien paluu.  Dead Snow 2: Red vs. Dead on mukava filmi myös siksi, että nörttejä on myös naisissa ja tytöissä. Friikkejä ja enthuaistejä, jotka paljon jotain Tähtien sotaa tai Avaruusasema Alfaa, fanaattisesti.







 Pakko laittaa tähän Yle Areenan Instagram-tililtä tämä kuva.

No nyt on kunnon doku Loputon Gehennan Liekki

No nyt on kunnon doku Loputon Gehennan Liekki joka tuli ilmoille Night Visions festareilla 2011, nyttemmin löytyy Elisaviihteen Aitiosta. Olin hieman tai paljonkin hämilläni lopputekstien jälkeen, miten voi joku bläkkiksen vetäjä olla fasisti, rasisti ja luonnontuhoaja? Aidon bläkkiksen tai satanistin tai laveyistin ( kuten sarjassa Silicon Valley ) pitääkin vastustaa kaiken maailman uskontoja, ei pelkästään niin oppikoulun harmooninpolkijoita vain kaikkia muitakin. Mutta ei rasistisesti. Dokumentti on hankala viihteen laji, kun pahimmillaan se paljastaa jotain aitoa.





Mihin kategoriaan työnnän Juoppohullun päiväkirjan, ja kuinka syvälle?

On yksi genre jota en katso eli äijien sikailuelokuvat. En näe mitään syytä entisenä Amnestyn jäsenenä katsoa ällöttävää mukahauskaa seksismia, naisvihaa enkä naisten halveksintaa. Varsinkin amerikkalaisilla on turhaa ajan- ja luonnon tuhlausta nämä skeidat mukahauskat rainat. Kummallista kyllä, amerikassa mies saa olla kuinka lihava tahansa, niin silti hänellä on rooli koomikkona leffassa jossa pössytellään. Naiset ovat laihoja ja nuoria. Statisteja.

Lievimmillään elokuvat ovat sellaisia, joissa naisella on vain tyttöystävän rooli. Nainen on vain sivussa, jumaloitu tai äiti tai huora tai femme fatale, mutta vuorosanat jäävät alle seitsemään minuuttiin. Miksi katsoa huonoja elokuvia? Ei miksikään. Paitsi laskeaa vaikka tilastollisesti leffan seksismi, kuinka paljon roolisanoja naisella on. Siis kuinka vähän.

Sitten on tämä Juoppohullun päiväkirja, joka on antanut työtä monelle näyttelijälle, kuten Krista Kososella. Tietenkin hänellä on vain tyttöystävän rooli. Hän tukee, hän on lumoava, hän on sivuhahmo. Erityisen paljon teatterinäyttelijöitä pyörii filmissä. Alussa on Heidi Herala, jota nöin viimeksi Kultainen vasikka -klassikossa, Maria Jotunin kirjoittamassa näytelmässä. Sitten on Jari Pehkosta, Pekka Huotaria, Esko Salmista. Ja suuremmat roolit ovat teatterinäyttelijöillä Santtu Karvonen ( Ryhmäteatteri: Peer Gynt, Seitsemän veljestä ) ja Johannes Holopainen ( KOM-teatteri: Pasi was here, Sotilaspoika, Kokki varas; My baby ). Pääosassa Joonas Saartamo.

Elokuvan ohjaaja - käsikirjoittaja on Lauri Maijala, jota muuten olen kunnioittanut syvästi. Ainakin teatteriohjauksia Hamletinkone, Pasi was here ja eritoten Mustarastas, jota ei luo Maijalan wikipediassa. Vieleä.









lauantai 7. lokakuuta 2017

Venus in Fur - aikajanaltani

Venus turkiksissa, Venus in Fur leffa, näytelmä, Venus in Furs, Venus im Pelz, kirja, laulu poimintoja janaltani 😉🎬


#Venusturkiksissa #VenusinFur leffa, näytelmä, #VenusinFurs Venus in Furs, kirja, laulu poimintoja janaltani 😉🎬

tiistai 3. lokakuuta 2017

Korakritin näyttelyn avajaiset Kiasmassa, osa 3, 28.9.17. Kyberpunkista David Cronenbergiin

28.09.2017 was opening of exhibition of Korakrit Arunanondchai in Kiasma museum of modern art. Jo ennen varsinaisia avajaisia pyörimme Kiasmassa ensimmäisinä kuvaten Instagramiin valokuvia taiteilijasta itsestään sekä teoksista. Korakrit oli mutkaton ja tyyni kaiken melun keskellä. Olimme dystopian liepeillä, jätteen ja myrkkyjen. Post human, ihmisen jälkeinen aika, inhimillisyyden jälkeinen aika, maailmanloppu. Ihmisen tekemä tuo, ajattelemattoman, sadistisen ja tyhmän ihmisen valinnat kuluttajana. Empatianpuute. Sokeus nähdä lumipalloefekti, perhosefkti, ilmastonmuutos lämpötiloissa, luonnonmullistuksissa, napajään sulaamisessa, tapahtumissa, jotka aiheuttavat lisää pakolaisuutta.



En tiedä olenko Prinsessa Ruususen tarinassa, piikkipensaiden keskellä, mustat juuret muistuttavat japanilaisen kauhun käyttämiä tummia naisten hiuksia, jotka ovat valtoimenaan. Siinä on myös jotain H. R.Gigerin kyberpunkkia - vaikka Korakrit on kasari-kakara. Ja David Cronenbergiä, eritoten leffoissa Crash, Videodrome – tuhon ase, Alaston lounas, uusintaversio  Kärpänen (1986), Kylmät väreet, Verenimijät, Scanners – tappava ajatus, The Dead Zone - Viimeinen yhteys, eXistenZ, Spider, A History of Violence ja Erottamattomat.



Idän onnea tuottavat lohikäärmeet näyttivät ehkä myös lännen kenties vaarallisilta ja pelottavilta lohikäärmeiltä, joita tyhmät miespuoliset ritarit kansantaruissa kiusasivat ja sorkkivat - kuten Prinsessa Ruususen sadussa jossa on ihana, vapaa, huikea Pahatar - yksi lempparihahmoistani 1970-luvulta lähtien.








Mutta onko Korakrit aito vai feikki? Olenko minä sanomaan sitä? Keneltä evätään näyttely juuri nyt kun Korakrtillä on? Miksi näyttely on oltava Kiasmassa? Onko se paras platsi?

Tekevätkö tilaan astuvat ihmiset teoksen? Valmiiksi? Muuntuuko teos ihmisen arvomaailman ja kokemusten vuoksi? Simpukka, alkulima, evoluutio, naisen voima, meren hirviöt, kauniit, vapaat eläimet, myrkytetty meri.




Eilen oli Kiasmassa Korakritin näyttelyn avajaiset.  Kyllä nyt ollaan dystopian äärellä! Ihana rotta.... Kuka on kaikkein vahvin, kuka jää jäljelle kun ihmisen tuhoaa systemaattisen "sivistysvaltion", siviilisaation. Oli hauskaa, että katsoin Netflixistä Zoolander 2 komedian jossa ironian kärki osui johonkin hermoon, tähän hypetykseen kuinka cool on joku verkkaripukuinen hiphoppari ( maailman tyylittömimmässä lippalakissa käsiä väännellen ) ja on niin rennosti ja niin katu-uskottava että okselle kaivattaa, on kauden kuumin muotisuunnittelija. Olen huomannut, että taidemuseoihin halutaan hirveästi näitä nuoria veteliä poikia verkkareissaan jou. Korakrit ei ole tällainen, vaan oikea taiteilija, jonka Kiasman tykitys ja verkon solmiminen, virkkaus, yhteenhitsaus avautuu teosten keskellä ja välityksellä.


Onko Korakrit valittu, chosen one, Siddharta, pelastaja? Olemmeko Matrixissa? Itse tulen toimeen ilman kalliita farmarihousuja joihin on poltettu reikiä aasialaisissa hikipajoissa etelän vetelille käyttää jou.
Joku vuosi meni etten pitänyt ollenkaan farkkuja, vaan jotain 1960-luvun oikeita tai tyyppisiä persoonallisia vaatteita. 


Onko Korakrit Hamelnin pillipiipari?
Näyttely aiheuttaa - ja vaiheuttaa - monia kysymyksiä.