keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Anu Pentikin näyttely Taidehallissa: Feministinen, anarkistinen, emotionaalinen & toivoa luova

Äitienpäivänä sunnuntaina, jälkeen Suomenlinnan piknikin, johon osallistui mm sorsa ja häkellyttävän punainen hämähäkki, ja taempana pupu, niin oliki aikan mennä Taidehalliin, koska Anu Pentikin näyttely oli viimeistä päivää esillä. Taidehallin kokoelma oli Feministinen, anarkistinen, emotionaalinen & toivoa luova 14/5/17. Omat tunnelmani: Minulla paratiisi on Impivaara, puhdas luonto, sammalmätäs, ehkäpä makeasti oravainen, pihka auringonsäteessä, tervan tuoksu, sellainen paratiisi, jossa ei ole talvivaaraa eikä ydintuhoa. Ei rasismia ei seksismiä ei fasismia. Siellä ei todellakaan ole EU-direktiivin direktiiviä. Kaikki kukat kukkivat, osa alkukesästä, osa loppukesästä. Olen myös ironisesti käyttänyt Ruotsia paratiisina, kun Sweden is sweet eden, makoisana, parempana paikkana, kun ruoho on vihreämpää, vai onko.
      Emotionaalinen näyttely oli siksi, voimakas tunne maahan, Äiti Maahan, kauniit kukat, terälehdet, mutta myös kauniit sienet, torvisienet, rykelmät nousuivat kuin heteet ja emit. Mikään tieto ei ole pahasta, ei siis ole olemassa pahan tiedon puutakaan, mutta on tiedettävä, miten tietoa käyttää, löydettävä lähde. Siipi-teos ei ollut minulle uskonnollinen vaan ajatuksen siivin, luovuus, linnut, nuo entiset dinosaurukset, jotka liihottavata, vapaina. Siipi-teos lahjoitetaan tulevaan Lastensairaalaan, koska Pentik halusi tehdä sairaalaan taidetta, joka ei ahdista. Mutta esim. kivi-teoksissa näkee ahdistusta, kivein muodoissa on pääkalloa, alkuperäiskansan riistoa, noitarummun kuvioita, noitarummun, joka tuhottiin, Pohjoisen alakuloista kulutusta.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti