maanantai 20. maaliskuuta 2017

Risto Puurunen yksityisnäyttelyssään "Shadows in the air VIII" osa 2

Teokset SOTE ja KIKY. Sekä BIRD LEFT THE METROPOL, MACHINE-W ja BIRD. Cleaning Women orkasta tuttu jakkuhameeton Risto piti yksityistilaisuuden 3D-varjotekniikan yksityisnäyttelyssään "Shadows in the air VIII" Tiketti Galleriassa 17.3.17. Poen kärähtänyt korppi, ei vielä Feeniks lintu, vaan ryvettynyt, mustan öljyn peittämä korppi pitää kiinni maapalloa, joka luurankona hengittää, ja tumma kuljettaa kohti parempaa? Mielleyhtymät kaikki ovat omiani.



Maapallo on sykkyrä älykkyystesti, joka aukeaa helposti Dexterin kädessä psykiatri-sarjamurhaajan istunnossa. Edgar Allan Poen Raven voi karhealla äänellä toistaa, ettei enää milloinkaan. Ei enää ydinsotaa. Postapokalyptinen varjoteatteri voi olla Hannun ja Kertun tarinaa. Sieltä näkyy Psykon musta auto. Punainen pallo sisältää mustia hirviöitä ja jäykän avioparin ja muistuttaa Frankensteinin tarinaa. Ja sivilisaatio rullaa kohti viimeistä filmiruutua, sitä tulenarkaa.
          Mutta kuten viktoriaanisena aikana silmänkääntäjät halusivat sahata linssiin, on Puurusen taide tässä sekä kaunista, goottilaista, ja nyt kun jopa nuorten kirjoissa on huikeimpana alalajina dystopia, mutta myös poliittista taidetta, osaa liikettä.
          Puurunen vääntää rautalangasta pelottavia uhkakuvia sotia ja valtauksia, lasten leikkisotilaista kasvaa valtavat lepattavat varjot, ja sotilaat monistuvat. Puurunen kiinnittää huomiota myös lapsisotilaisiin? Katsoina sarjaa Odysseia, jossa oli pääosassa vahva, mutta amerikkalainen nainen turvaamassa rauhaa / tärväämässä?. Yksi kohtaus alkoi sillä kun lapsisotilas lukee Harry Potteria.
           Onko teoksessa repaleinen pyykkinaru. rikkinäinen pyykkiteline vai väinönputki, koiranputki viitaten siihen, että vääjäämättä puskee koiranputkea ( enklanniksi pushing daisies )



lauantai 18. maaliskuuta 2017

Risto Puurunen johdatti näyttelyssään Platonin luolaan ja alkumereenkin

Cleaning Women orkasta tuttu jakkuhameeton Risto piti yksityistilaisuuden 3D-varjotekniikan yksityisnäyttelyssään "Shadows in the air VIII" Tiketti Galleriassa 17.3.17. Poen kärähtänyt korppi, ei vielä Feeniks lintu, vaan ryvettynyt, mustan öljyn peittämä korppi pitää kiinni maapalloa, joka luurankona hengittää, ja tumma kuljettaa kohti parempaa? Mielleyhtymät kaikki ovat omiani. Maapallo on sykkyrä älykkyystesti, joka aukeaa helposti Dexterin kädessä psykiatri-sarjamurhaajan istunnossa. Edgar Allan Poen Raven voi karhealla äänellä toistaa, ettei enää milloinkaan. Ei enää ydinsotaa. Postapokalyptinen varjoteatteri voi olla Hannun ja Kertun tarinaa. Sieltä näkyy Psykon musta auto. Punainen pallo sisältää mustia hirviöitä ja jäykän avioparin ja muistuttaa Frankensteinin tarinaa. Ja sivilisaatio rullaa kohti viimeistä filmiruutua, sitä tulenarkaa.
          Mutta kuten viktoriaanisena aikana silmänkääntäjät halusivat sahata linssiin, on Puurusen taide tässä sekä kaunista, goottilaista, ja nyt kun jopa nuorten kirjoissa on huikeimpana alalajina dystopia, mutta myös poliittista taidetta, osaa liikettä.


          Takahuoneessa Risto hämmensi kuin Macbethin noitana ( Kansallisteatterin huumaavan kauniit ja pelottavat noidat eli Weird Sisters esiintyivät Macbethissä jakkupuvussa ja parroissa ) vesiallasta, jossa pyörii monenmoista hirviöitä. Hirviöistä suurin on ihminen joka välillisesti tai välittömästi nakkaa muovia itämereen. Risto kutsuu välillisesti tai välittömästi katsomaan töitään pimeään takahuoneeseen - tästä tuli mielleyhtymä kaskuun jossa pyydetään katsomaan etsauksia - makuuhuoneessa.
Seremoniamestari ei halua puhkiselittää....

 Risto Puurunen johdatti näyttelyssään Platonin luolaan ja alkumereenkin. 

Avainsanoja: Risto Puurunen, näyttely, varjoleikki, camera obscura, Platonin luola, musteläikkätesti, harhakuvien sarja, phantasmagoria, tivolien hämäriin nurkkiin, laterna magica, dystopia.



Janne Westerlund esiintyi Risto Puurusen dystopian ja varjokuvien leikkauspisteessä Tiketti Galleriassa 17/3/17. Tänää paska haisi ja banjot soi, kun oli ensin hevosmessut & sitte Janne Westerlund esiintyi Risto Puurusen näyttelyn häppeningissä Tikettigalleria - banjoa soittaen, hyvin southern gothic - rujoa rämemeininkiä -aksentilla. Banjo duellia ei kuultu, vaan yksinsoittoa ( Syvä joki on kaukana).

Eilen oltiin Risto Puurusen näyttelyn yksityistilaisuudessa Tiketti galleriassa 17/3/17 paljon kuvia ja videoita otettiin, laitan niitä blogeihin myöhemmin. Hienoja varjokuvia, harhakuvien sarjaa Platonin luolasta tivolien hämäriin nurkkiin ja phantasmagoriaan ja laterna magicaan. Ja dystopiaan, kauhun syntyyn. Risto esitteli töitään ja tulevaa Suokin projektia jossa aiheena muoviroska itämeressä. Kuvassa kuitenkin Janne Westerlund Puurusen varjokuvien ristileikkauksessa

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Turkoosin värin perässä: Bowiesta avaruuteen

Turkoosi väri merkitsi Bowielle äärettömyyttä, ja ikuista kiertokulkua. Brittiläinen ikuisuuden symboli. Pysähtymättömyyden? Turkoosi väri, Bowie, värit, äärettömyys, ikuisuus, ikuinen kiertokulku, kamelontti, itsensä uudelleen luominen
Bowie GIF-kuva FOG! Remembers DAVID BOWIE  linkistä








Chronology of the larvatus prodeo: The Laughing Clone
" To some degree all these personæ are re–creations of the Pierrot / Pinocchio figure, a disguised Gnosis in the form of parody. Bowie has repeatedly appeared on stage as the 'Pierrot in Turquoise', a sort of a Threepenny Pierrot (the colour turquoise connoting "the British symbol of everlastingness" as one of his early teachers gnomically recollected). This figure originated in 1967, when Bowie was a member of Lindsey Kemp's mime company — an environment where everything was apparently tragic, dramatic and theatrical, that is just an extension of his own life. At the same time (circa 1968) he performed in the mime–drama 'The Mask' playing the part of a youth who becomes fatally identified with his painful mask, a rôle which Bowie would later repeat as "Ziggy Stardust" who is stifled by his Mask while "making love with his ego" on stage (this is reminiscent of Oscar Wilde's 'Picture of Dorian Gray' which was also the plot in a short film from 1969 with Bowie and Michael Byrne and also for Bowie's video for the 1979 song 'Look Back In Anger' — a story around a portrait in the protagonist's attic that ages in his place). 'Look Back In Anger' was used as the opening song for many of Bowie's stage performances between 1983 and 1997. "The Laughing Gnostic —
David Bowie and the Occult by Peter–R. Koenig ( 1996, 2016 )   linkissä

" Turkoosin on sanottu vahvistavan immuniteettia. Väriterapiassa viilentävää ja rauhoittavaa turkoosia suositellaan ujoille ja aroille ihmisille; turkoosin värin sanotaan lisäävän itsevarmuutta ja auttavan keskustelun aloittamisessa. Turkoosin rauhoittavaa vaikutusta on käytetty myös hyperaktiivisten ihmisten hoitamiseen. Sillä on puhdistava ja tyhjentävä vaikutus.
Turkoosit värisävyt liittyvät kehittymiseen, muutokseen, metamorfoosiin, transmutaatioon; sisäiseen opettajaan; meditaatiossa turkoosia käytetään mielen avartamisessa ja pyrittäessä yhteyteen universumin kanssa. Väri nostaa henkisen kommunikaation tasoa.
Aurassa turkoosi väri ei ole normaali, mutta saattaa tulla esiin runoilijoilla ja mystikoilla. Se kertoo totuuden etsijästä, joka pyrkii puhtauteen, ei vain oman itsensä vuoksi vaan auttaakseen koko ihmiskuntaa. " Värien parantava voima - Väriterapia sivulta linkissä

Pantonen vuoden 2010 väri turkoosi PANTONE 15-5519 Turquoise linkissä

Hoitohuone Hanielin sivulta lainaan: " Turkoosi on kommunikaation väri, kykyä kommunikoida sydämen kautta. Luovuuden väri. Vähentää tunneperäisiä järkytyksiä. " linkissä

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Helsingin jäiset näkymät: jääpuisto, Aleksis Kivi ja Kansallisteatteri

 Frozen view of Helsinki: ice rink, statue of author Aleksis Kivi and National Theatre earlier today friday 10.3.17

Helsinki, jäinen näkymä




Helsingin jäiset näkymät: jääpuisto, Aleksis Kivi ja Kansallisteatteri

torstai 9. maaliskuuta 2017

Kulmia Shakespeareen

Eilen näin Prinsessa Hamletin Q-teatterissa, 90-luvun suosikkinäyttelijöni Leea Klemola ja Hannu Kivioja olivat sivurooleissa, ja hyvinkin Piirtäjän sopimus ja Musta Kyy -maisesti puettuina, mainiota. Klemolan kuningatar äitee oli myös hyvin Vivianne Westwood-mainen oranssisuudessaan. Itse Prinsessa Hamlet oli hyvin kipeä ja vaikea hahmo, ihminen, kruununperijä, ahdistuja, peruukiton.
     Viime vuonna ja tänä vuonna olen nähnyt monenlaista Säkkiperää: KOM-teatterin Hamletinkone KOMin tiloissa ja Vuotalossa, sekä Macbeth Kansallisteatterissa viime maanantaina ennakkoon. Elokuvissa cinema event -tapahtumana Benedict Cumberbatchin Hamlet oli vaikuttava. Hän tullut on, kai maasta julman viidakon... Kesällä keinussa kerran tai itseasiaasa kolmasti kävin katsomassa ryhmiksen Kesäyön uni Suomenlinnassa, kesäteatterissa. Vuoden aloitin Willensaunan Rikhard III, jonne on vielä pari lippua jäljellä. Siis minulla. Tälle keväälle loppuunmyyty! Tammikuussa oli Romeo versus Julia Teatteri Jurkassa...
      Teatteri ja taikausko, Macbeth, Homer Simpsonin monologi Simpsoneiden Halloween-jaksossa, kun Derek Jacobi näyttelee huonoa shakeaspeare-näyttelijää Frasierissa, vaikka Frasier ja broidinsa muistavat herran lahjat toisin... Julien Temple köytti hienossa Sex Pistols -kollaasissaan osia Rikhard III-näytelmästä, ja näin yhdisti Johnny Rottenin ja luultavasti kyttyräselkäisen, rujon kunkun.


Pietari Pölkky kutsuu trumpetilla Ryhmiksen Kesäyön uneen Suomenlinnassa. Toiset kuvvaavat jääkarhuja jotka lepuuttelevat rentun ruusujen kera kedolla. Mutta mie en.


Alla pinterestiin plokkaamani Viljami Säkinperät:
Kulmia Shakespeareen, Shakespeare, Viljami Säkkiperä






  Ja muualla:

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Olemme halpuutettuja! KOM-teatterin Kokki varas vaimo ja rakastaja

Olemme halpuutettuja! Kaikki on halpuutettu! KOM-teatterin versiossa Kokki varas vaimo ja rakastaja näytelmässä ollaan videonauhalla jonkun lähiön kuppaisen, mutta pakollisen lähikaupan edessä, jossa rehvastelee Niko Saarelan esittämä Albert Spica, joka on yhtä öky kuin Tallasin J.R. Pakettiautossa myöhemmin Saarelan sika Spica on hämillään kun vieressä pahvinen persu-hahmo nauraa että napit lentää.

Greenaway leikkii sanoilla, sanapelillä. Roistot raahaavat suuria kirjaimia, Spica itsekin on unspeakable, Despicable, kuten Mia Farrow lausuu hienosti Rosemaryn painajaisessa. Komissa katsoja lukee tai yrittää lukea, muodostuuko kirjaimista mangare? Minua nauratti myös kuin mainiossa This must be the place –elokuvassa lukulasi-miehen iässä oleva goottipoika ihmettelee miksi heidän keittiönsä seinällä on kyltti jossa lukee keittiö.   
Enää eläinrääkkäystä ei sallita eikä eläimille saa tuottaa ahdistusta. Elokuvissa. Vaikka kadulle heitetyt pullot eivät olisikaan lasia vaan sokeria niin silti voi viiltää tassut / ihon rikki. Hannu ja Kerttu -satu esitteli makean karamellitalon jonne hylätty lapset eksyvät metsän uumenista. Luin 900 sivun e-kirjaa matkustaessani suomen halki Onni-bussilla. Englanniksi. Oliko alkuperäisessä sadussa seinät leipää eli pullaa? Piparkakkutalo on oikeasti hiano. Lontoossa oli joskus ihania piparitaloja jonka pihalla pikkiriikkiset Hansel und Greta ovat hyvin pieniä ja yksinäisiä. Luin monta tuttua satua. Mihin kaikkeen meitä houkutellaan karamelleilla ja populistisella uholla?
Olemme todellakin halpuutettuja. Euroopan rappio alkoi persluskoonista. Kuinka entinen sivistyksen kehto muuttuu tosi tv:ksi, vanhojen äijien pornoksi, peliksi kuten Dallasin aikana valtaa pitivät vanhat punaniskaiset ja -naamaiset äijät?
80-luvulla ranskalainen keittiö cuisine oli moukalle laadun merkki. Muistin kuinka naurettavia kohokkaita tehtiin – tai yritettiin tehdä Audrey Hepburnen elokuvassa Sabrina. Voiko ranskalainen hienosteleva kyökki olla samalla ennakkoluuloton? Eikö ranskalainen ruoka, pullamössö, ranskanpulla jota sanotaan ranskanleiväksi tai valkea patonki ole epäterveellistä? Siis turhaa? Toimin itse kokkina 1980-1990-luvuilla. Strömsö on mainio konseptio, samoin myös ei mennyt niin kuin Strömsössä –konsepti, joka suo epäonnistumisen kunhan se on hauskaa, ja saa olla hetken stand up –bloggari.  
Ruotsalainen kokki naurattaa vieläkin Muppeteissa. Anarkian takiako? KOM-teatterin version Kokki on mainio hienosteleva ja sipsuttava klovneriaan ja moneen muuhunkin taipuva Marc Gassot. Onko hän stereotypia? Saako stereotypioilla leikkiä? Kaunis kabareehahmo, joka osaa pyöritellä kameran edessä silmiään ja munakoisoaan. Ja suorittaa kurkuilla leikkauksia. Osa hevi-osastolla on huvittavan, jopa nolon eroottisia. Muistan kuinka ennen oli hauskaa hevi-osastolla, flirttailevaa tai moloa. Noloa! Piti kirjoittaa. Ihmetellä myskikurpitsaa tai persikan pyöreyttä. Puristella mangoa tai avokaatoa. Nyt vain kiirettä. 
Johannes Holopaisen Pup - kuten viaton, leikkisä, luottavainen koiranpentu - ei ole albiino lapsi kuten Greenawayn elävässä kuvassa, vaan kehitysvammainen. Yhtä lailla puhdas ja viaton - kunnes löytää kirjat mutta ei moraalia?
Elokuvassa Greenaway antaa valmiudet kakkusotaan (pie fight) mutta piirakka ei lennä naamalle, vaan rintaan. Piirakka ei lennä KOMillakaan. Teatterissa piirakan sotkuja kai hankalampi siistiä. Oikeassa elämässä kakuttaminen on mainio keino ilmaista mielipiteensä poliittisesti. Myös kengänheitto on klassinen anarkismin muoto.
Kuolasin Tim Rothia, pahaa poikaa taas kerran elokuvassa Rob Roy. Kuinkas hienoa oli kuinka hän äpäränä ja nilkkinä mm vaatteista ja peruukeista päätellen kipusi vallassa ylöspäin. Ja näytteli vaarattomampaa hipsuttelijaa ennen miekkakilpoja. Olisin todella halunnut nähdä Rothin Jokerina. Geenawayn elokuvassa oksentaminen on vaikeaa. Oksentamisen näytteleminen on vaikeaa. Refleksit. Hienoin oksennuskohtaus on Roy Anderssonin elokuvassa Toisen kerroksen lauluja. Vai oliko se Du levande? Herrahan tykkää tehdä pitkiä ottoja joten näyttelijän kurinalaisuus on kunniassaan!
Saarelan öykkärissä oli samaa kuin Monty Pythonin vitsissä että ylensyönnin päälle otetaan viälä yks minttusuklaa. Suuri pamaus! La Grande Bouffe elokuva minulla oli DVD:nä mutten ehtinyt sitä katsoa, kun se piti myydä, että sai ostaa ruokaa kuten sipuleita, ja porkkanoita. Naisen eurolla.  

Erämaa syö miestä, mainio ja häijy elokuva, yks suosikkejani, joka nöytettiin Orionissa sarjassa Kauhun kuningattaret...

Aina unohdetaan, että tohtori Frank-n-Furter on kannibaali ja viettää varsinaisia peijaisia ihan verekseltään... Kun Tim Curry on niin viehättävä.




Ruoka ja seksi, jääkaapilla 9 ja puoli viikkoa. Hauska sanonta True Blood sarjassa: Nainen, päähenkilö Sookie sanoo: He's looking like he wants to eat me. But not in good way. Bowie ja livenä lavalla Hamlet -kohtaus pääkallon kanssa Cracked actorin aikana: Suck baby suck, gimme your head...



Walking Dead on jo 7. kaudessa. Ovatko zombiet kannibaaleja? Kun haluavat syödä vain aivot? Mä oon mikä oon oli myös hieno, häijy elokuva. 
Taide on paukkujyviä aivoille - näin lukee HAMin seinällä

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Kansallisteatterin Macbeth ennakko 6/3/17

Macbeth Kansallisteatterin versiossa on sekä hyvin kaukainen, tainnutettu, etäistetty, moderni ja kylmä versio. Näytelmä pyörii vääjäämättömästi kohti mitä. Tuhoa? Samalla se on hyvin läheinen.

Kullervomainen Luusuanniemen Macbeth päähenkilö on hyvin nahalla eli likellä ja iholla, seilatessaan yleisön joukossa, ja kolmannella rivillä ollessani herran vahvuus, kiivaus ja raivo tuli uskottaviksi. Kalusto, näyttämölle asettelu toi mieleen jostain syystä Modesty Blaise - pistävä perhonen -terassin ja 1960- ja 1970-lukujen tyylin. Perhonen toistui myös Lady Macbethin liehuvassa juhlamekossa, samoin perhosen räpyttely suurella kankaalla.


Takana olevan valkokankaan käyttö, sekä etualan triptyykki, kolmen erillisen kankaan käyttö oli hienoa, heijastavina pintoina, kuvakirjailuna oli nykyihmisen pahuus - välinpitämättömyys, tyhmä ihminen nakkaa muovia mereen, jolla on suuri merkitys siihen, ettei maailma voi hyvin. Jo alussa oli välähdyksiä eläinrääkkäyksestä eli tehotuotannosta - kuinka osa ihmiskuntaa ei yhtään välitä mitä syö, ja millä hinnalla.


Alun noidat Twisted Sisters? eikun toisenlaiset sisarukset olivat hurjia mustaan jakkupukuun pukeutuneita noitia hurjine vapaine hiuksineen - ja partoineen - hurjuudella luokkaa Diamanda Galas, Nina Hagen, Björk, Peaches - eri aikakausien iättömiä ikoneita, aktivistejä, feministejä ja luonnostaankin noitia... Noitien kirkumisen kuulin kun olin naistenhuoneessa pöntöllä, soundcheckin aikaan jopa saniteettitilat jytisivät. Mikä on aina hyvä merkki. Muutama nainen esitti miehen roolin, näissä puvuissa oli jotain Patti Smith, Annie Lennox, P. J. Harvey -latausta. Katariina Kaitue oli myös mainio, jylhä, itsekäs, haavoittuva, muuttuva.


Suuri kuu oli samalla mikroskooppi, bakteerit, hirviöt moinkertaistuivat ja suurenivat. Ihmisen pahuutta alleviivattiin dna-ketjuissa. Kuu ja mikroskoopin pyöreä näkymä tulivat mieleen Horror express -kauhuelokuvasta, josta pidän tavattomasti ( Christopher Lee, Peter Cushing, Telly Savalas, mekö hirivöitä, mehän olemme brittejä).

Näytelmän kuvakollaasi muistutti Jim Morrisonin töitä, lyhytelokuvia, joihin on miksattu alistettu, kärsivä alkuperäiskansa ja hitlerit ja stalinistit. Nykyään meillä on hirviöitä enemmän, persuja ja putineita. Valitettavasti.

Luusuanniemi oli sopivan röyhkeästi nahalla (iholla) ja kaiken lisäks kiltti - mutta oliko hän pukeutunut oikein? Kosher? Tartaanin skottiruudun käyttö vaatteissa oli hienoa, kuten lumberjack /metsurintakki.  Olin ennen näytelmää Amos Andersonin taidemuseossa, jossa oli esitelmänä Mustan merkitys. Mikä merkitys oli mustalla kiltillä?

Musiikki oli yksi päähenkilöistä, oliko, se oli välillä loungea ja välillä bossanovaa.

Hienoin repliikki oli Saatanan sipilöijä!



Kun kirjoitan niin tuuli ulvoo voimakkaasti ja vaihdellen sävykä. Kuin vanhassa tyhjässä linnassa.

p.s.
ah: Noidat, Kullervoinen Macbeth, öisen kuun paljastama pahuus dna.ssa, eläinrääkkäys eli tehotuotanto

Tyko Sallisen näyttely HAMissa ja näytelmä TAJU. Tyranni oli myös Shrekissä

Tyko Sallinen oli tyranni. Tyko Sallinen oli maalari. Taju Pirkitta oli tytär ja sittemmin kirjailija, taiteilijanimellä. Taju oli näytelmän päähenkilö. Tyko maalasi itsensä häijyksi piruksi ja pantteriksi. Taju Birgitta Tiara Sallinen aka Irja Salla tytär. Helmi Vartiainen, taiteilija, puoliso. Nainen jolta riistetään kaikki: työ, luovuus, maalaaminen sekä lapsi.

omakuva Krapulassa
tyranni maalasi laihan puolisonsa Mirrin töpselikärsäiseksi. Ei se mtn, ukkeli tuhosi myös tämän uran taiteilijana, sekä vei häneltä lapsen. Ja tällaisille käppäukoille näyttely! Taiteilija Helvi Vartiaisen ura sabotoitiin, miksi?
Huikea Santeri Kinnunen näytteli tyrannia Helsingin kaupunginteatterin näytelmässä Taju, Ja herätti monenlaisia tunteita. sankari, sika, suuri taiteilija, moukka, itsenäinen. 


Tyko Sallisen näyttely HAMissa ja näytelmä TAJU. Myös Shrekissä oli tyranni.


Ateneumissa oli höyryävä omakuva





Liitteitä:

  • Taju Birgitta Tiara Sallinen aka Irja Salla wikipedia Kirjasampo
  • TAJU taiteilijan tytär, Helsingin Kaupunginteatteri: "Näytelmä kertoo Tyko Sallisen tyttären Tajun (1912-1966) viimeisen teoksen ISÄ JA MINÄ kipeästä syntyprosessista. Suuri Tyko Sallinen kuolee ja Taju päättää kirjoittaa itsensä irti elämän mittaisesta isä-suhteesta. Hän uskoo vapautuvansa lapsuuden ahdistuksesta kertomalla viimeinkin totuuden isästä - miten tämä kohteli äitiä, toimitti sisaren Tanskaan kasvattilapseksi äidiltä kysymättä, äidin mystisestä kuolemasta ja siitä miten isä hylkäsi Tajun, kun lapsuus loppui. Mutta isä ei hellitä, hän nousee haudan takaa, pilkkaa ja alistaa Tajua ja ajaa tämän takaisin ankeisiin lapsuuden muistoihin, seuraa mukana aina Hitlerin romahtavaan valtakuntaan, rakkauden raunioille. Tajun musiikillinen maailma koostuu Eero Ojasen luomasta teatterimusiikista ja sota-ajan saksalaisista schlaagereista." lisää
  • Kohumaalari Tyko Sallisen tytär Taju eli Irja Salla kertoo näytelmässä hurjasta lapsuudestaan, Aamulehti
  • Ylistetty ”sankari-isä” olikin julma naisvihaaja – uutuusnäytelmä kertoo Tyko Sallisen tyttären hurjan tarina. Sekä sanomalehdistö että taidemaailma käsittelivät taidemaalari Tyko Sallista esimerkillisenä isänä. Totuus oli täysin toinen.  HS
  • Tyko Sallinen oli julma kotityranni – uutuusnäytelmä kertoo tyttären traagisen tarinan. Voiko onnettomasta lapsuudesta selvitä hengissä ja irrottaa menneestä? Kansallistaiteilija Tyko Sallisen tytär ratkaisi yhtälön kirjoittamalla lapsuudestaan onnellisen version. YLE uutiset
  • Taiteilijan perhehelvetti: Tyko Sallinen nöyryytti ja maalasi lähes anorektisen laihalle Helmi-vaimolleen aina siankärsän IS seksi ja parisuhde josta lainaus: " Sallisen suuri uhri, innoittaja ja malli oli hänen ensimmäinen vaimonsa Helmi Vartiainen, ”Mirri”. Sallinen löysi hänet piirustuskoulusta. Helmin tausta ei silti ollut yläluokkainen, vaan Sallisen oman kaltainen.
  • Tuore pariskunta matkusti Pariisiin Sallisen saamalla apurahalla. Sallisen järjestämä aviohelvetti alkoi saman tien. Hän haukkui ja nöyryytti Helmiä. Muotokuviin hän maalasi vaimonsa lähes eläimellisenä, tukevana olentona. Nenä oli kuin siankärsä, huulet törröllä, katse tyhjä. Työt ovat yhä Sallisen arvostetuimpia.
  • Aikalaisten mukaan Helmi oli siro, lähes anorektisen laiha. Sallinen ei tosin muutenkaan välittänyt mallin ja muotokuvan yhdennäköisyydestä. Sallisen tärkein tukija, taidekauppias Gösta Stenman ei uskaltanut tilata tältä vaimonsa muotokuvaa.
  • Suorastaan saatanalliseksi Sallisen käytös muuttui, kun pari sai lapsia. Ensimmäisen tyttären Tyko vei Helmiltä lupaa kysymättä Tanskaan kasvattilapseksi sinne muuttaneelle sisarelleen. Toisen tyttären hän omi, kun avioeron jälkeen Helmin rahat eivät riittäneet tämän elättämiseen.
  • Taju Sallisen eli kirjailija Irja Sallan traagisesta tarinasta kerrotaan Helsingin kaupunginteatterissa esitettävässä, Liisa Urpelaisen kirjoittamassa ja Laura Jäntin ohjaamassa näytelmässä Taju – Taiteilijan tytär." sekä: " Viha-rakkaussuhde ”Mirriin” lienee pitänyt Tyko Sallisen taiteen elinvoimaisena. Sallisen tarina osoittaa, että suuren taiteilijan ei tarvitse olla miellyttävä ihminen, kirjoittaa erikoistoimittaja Seppo Varjus.
  • Ateneumissa sattui skandaali helmikuussa 1904. Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulun nuoret miehet vaativat omaa tilaa, jossa naisoppilaiden ”kikattelu ja juoksentelu” ei häiritsisi heitä. Siihen suostuttiin ja pojat alkoivat saman tien heitellä tyttöjen maalaustarvikkeita ja kankaita käytävälle piirustussalista. Jotkut tytöt palasivat protestiksi piirtämään saliin. Silloin yksi nuorukaisista nousi pöydälle heidän eteensä ja riisuuntui ilkosilleen ”malliksi”. Nuoret naiset pakenivat, osa itkien.
  • Vuonna 1902 piirustuskoulu oli avattu pelkän kansakoulun käyneille. Monet tulijat olivat nuoria käsityöläisiä, joilla oli tarkka silmä ja vakaa käsi. Taideopiskelu oli mahdollista, koska he saattoivat ansaita samalla vanhassa ammatissaan. Nuoret miehet olivat yleensä suomenkielisiä.
  • Myös Helsingin säätyläistyttöjen joukossa heräsi taideinnostus. Heidän taideopintonsa rahoittivat vanhemmat. Nuoret naiset olivat yleensä ruotsinkielisiä.
  • Kun tytöt juorusivat seurapiirien juhlista, pojat raahustivat työstä väsyneinä oppitunneille. Lopulta työläispoikien karkeutta pidettiin niin turmeloittavana, että vuonna 1910 piirustuskouluun pääsyn ehdoksi palautettiin kuusi oppikoulussa vietettyä vuotta. " kommentti Seppo Varjus.
  • ”Sinä olet paskahousu”, sanoi Tyko Sallinen Akseli Gallen-Kallelan korvaan ja lensi ulos ravintolasta – alkoi 20 vuoden taidesota, joka päättyi vasta toisen kuolemaan. Helsingissä on mahdollista nähdä parhaillaan Suomen taiteen suurimman taisteluparin Akseli Gallen-Kallelan ja Tyko Sallisen näyttelyt. Toimittaja Jussi Lehmusvesi teki aikamatkan 1910-luvun Helsinkiin. HS
  • Tyko Sallinen – HAMin juuret. Näyttely kertoo Tyko Sallisen (1879–1955) tarinan suomalaisen maalaustaiteen ja ekspressionismin kärkinimenä. Näyttely koostuu 50 maalauksesta keskittyen Sallisen merkittävimpään tuotantoon 1910-luvulle. Mukana on myös taiteilijan ensimmäisen vaimon Helmi Vartiaisen sekä taiteilijaparin tyttärien Tajun ja Evan teoksia. HAM josta lainaan: " Näyttelyn keskeisiä teemoja ovat muotokuvat, maisemat ja kansankuvaukset. Helmi Vartiainen oli Salliselle muusa. Suhde oli kuitenkin hyvin kaksijakoinen, mikä näkyy tunnetuissa Mirri-kuvissa. Myös monet muut muotokuvat, kuten Saaren Anni ja Kääpiö, herättivät aikanaan pahennusta. Niitä pidettiin liian rujoina ja suorasukaisina. Huumaavan väriset ja tunnelmaltaan vahvat maisemat ovat Sallisen ekspressionismin kultakautta. Kansakuvaukset rinnastavat hurmoshenkisen uskonnollisuuden ja maallisen hauskanpidon.
  • Tyko Sallinen oli suomalaisen modernismin edelläkävijä. Hän uudisti 1910-luvun taidetta ekspressionistisella ilmaisullaan. Sallinen ja hänen ympärilleen kerääntynyt samoin ajattelevien taiteilijoiden joukko toivat uudet tuulet suomalaiseen taiteeseen välittämättä vanhemman polven taitelijoiden vastustuksesta ja pilkasta.
  • ”Ihmisenä Sallinen oli sekä uhri että hirviö. Hänen lapsuutensa oli vaikea, mutta sitäkin vaikeampi oli hänen ensimmäisen vaimonsa ja heidän tyttäriensä elämä. Taiteilijana Sallinen oli aikansa kapinallinen ja johti sotaa jossa vastapuolina olivat suomenkieliset taiteilijaproletaarit ja perinteinen, sivistyneistöstä syntyisin oleva taiteilijakunta. Tuo sota muutti suomalaisen taidemaailman, perusteellisesti. Hänen taiteensa synnytti monia ”sallissotia” eikä jättänyt ketään välipitämättömäksi. Kuin itsenäistymisemme kunniaksi hän maalasi Piruntanssit, Hihhulit ja Jytkyt. Teosten henkilöiden kuvaus on kuin suoraan suomalaisten silloisesta painajaisunesta.” sanoo näyttelyn kuraattori Tuula Karjalainen.
  • Näyttely on osa sarjaa, jossa esitellään suomalaista taidehistorian tutkimusta. Sarjan lähtökohtana on Bäcksbackan kokoelma, joka muodostaa HAMin taidekokoelman juuret.
  •  "



#tyranni #TykoSallinen ja #omakuva #krapulassa #selfportrait in #hungover #dagenefter #självporträtt in #HAMHelsinki #Helsinki #artmuseum #konstmuseum #Taidemuseo. #blackandwhite #photography of #oilpainting if #genius #artist 🎨 and #tyran who used #tyranny at home as father. As husband he didn't let #wife continue her work as artist. Whan a ahole...
#Tyranni #TykoSallinen #omakuva ja #Mirri epämiellyttäväksi maalattu kuva hoikasta puolisosta jonka taiteilijan uran tuhosi.... #Ateneum #feminism #feminismi. How to sabotage woman's carrier as #artist 🎨

Henkilön Valokuvaaja (@satuylavaara) jakama julkaisu