keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Lauri Maijala ja Linnea Skog elokuvateatteri Orionissa

Seisoin miltei raivoissani Orioniin johtavassa piiiitkässä ja verenhimoisessa (sic!)jonossa, mutta sain kun sainkin ilmaisen lipun, kuten muutkin jonottajat Suomen elokuvaohjaajien liiton näytökseen. Olin nähnyt elokuvan ennakkoon viime vuonna naistenlehden kustantamana jolloin paikalla oli Paula Vesala, Linnea Skog ja Selma Vilhunen,
     SELO:n Ohjaajaklubilla Tyttö nimeltä Varpu tiistaina 10.1. klo 17 Orionissa.




Tyttö nimeltä Varpu on ihana elokuva. Ollaan itä-Helsingissä mutta ei syyttä, eikä kliseistä kuvastoa käytetä. Lähiöhelvetti on raakas betoninen lättänä, harmaa paikka, jossa on kuitenkin koti, joskus myös koulu ja kaverit, jengi. Leffa on hieno ollessaan vapaa kuten joissakin brittiläisissä ja ruotsalaisissa elokuvissa kuten tempaisen hatusta Son of Rambo ja Original.



Tässä elokuvassa on kaikki, siinä käsitellään kaikkea, kuten William Friedkinin Manaajassa. Kuten feminismi, koulukiusaus, mielenterveys, oikeus olla lapsi, oikeus olla vahnempi, oikeus olla taiteilija. Naisen euro, minimipalkka, köyhyys, vähävaraisuus, pätkätyö, paska työ, taiteilijan työ - Varpu valehtelee äitinsä olevan kääntäjä, vaikka oikeasti siivouskeikkoja tekevä sinnittelijä, jolle kuitenkin autokoulu on liikaa. Vanhempien pitäisi olla hipstereitä. Itse arvostan sekä paskatyötä - olenhan sitä joutunut tekemään kun naisena / taiteilijana en ole saanut apurahaa tai palkaa joka minulle kuuluisi. Arvostan siis paskatyötä, mutta siitä pitäisi maksaa oikeata palkkaa.

 Ja mitä tärkeintä: heppahulluus, hevoshulluus, jonka itsekin olen kokenut.

Varpu etsii isäänsä, joten tämä on myös road movie, matkalla-elokuva. Reissussa tavataan heppahullu nainen joka on raskaana, mutta mukiloitu. Oliko se hevosen syy. Tämä nainen teki ennen muinoin verevää punkkia mutta on nyt ahdistuneena väkivaltaisessa suhteessa - myös henkinen väkivalta on vittumaista.

Linnea Skog on todellinen löytö, jonka rauhallinen läsnäolo tullaan toivottavasti näkemään myös tulevissa elokuvissa. Lauri Maijala näyttää tosi tutulta Pohjoisen taiteilijalta joka saa olla ammatissaan luova, ja eristäytynyt, mutta hänellä on skitsofrenia. Saako skitsofreenikko olla isä? Myös Paula Vesala on erinomainen, luonteva. Elokuvan lopussa soiva laulu kuulostaa niin Pekka Strengiltä, ja sehän olikin Pekka Streng, jonka musiikissa ja visioissa oli myös surun, psykedelian, oman filosofiansa ja lasten maailman ja maagisen maailman lisäksi myös kauas kantavaa toivoa.
Lauri Maijala ja Linnea Skog elokuvateatteri Orionissa puhumassa Selma Vilhusen erinomaisesta elokuvasta Tyttö nimeltä Varpu. kotimainen elokuva Tyttö nimeltä Varpu. Selma Vilhusen ohjaama elokuva, Great finnish movie Little Wings. Selma Vilhunen movie

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti