keskiviikko 31. elokuuta 2016

Kenraali ja Casanova

Boheemi eli böömiläinen, kuin kristallia, eri vinkkeleitä, heijastuu, maailma särkyy... Erinomaista että Pengerkadulla taas pervoillaan kylpylässä, ja nainen sanoo miehelle: suutele saappaitani, kuten edellisessäkin näytelmässä Venus turkiksissa ( Roman Polanski: Venus in Furs, Leopold von Sacher-Masoch: Venus im Pelz ). Ehkäpä ensi vuonna Fröken Julie? Tai muu Velvet Undergroud spektaakkeli tai tabernaakkeli? Vakavasti ottaen Kenraali ja Casanova nojaa ennemminkin markiisi de Saden Justineen, jota markiisitar näyttelee hetken... Kävin katsomassa tämän ilmaiseksi Taiteiden yönä to 25.8.16 kun oli kyseessä viimeiset harkat.
© valokuvaaja Satu Ylävaara, © photographer Satu Ylavaara
Ehkäpä hillopäivänä voisin ostaa jopa lipun. Tai kaksi. Näytelmähän pitää aina katsoa eri palleilta. Jos ehtii... Markiisitar kertoo mistä saapikkaat on tehty, ja tästä pääsemme nykypäivän eläintenrääkkäyksiin, ihmisen tyhmyyteen ja turhamaisuuteen vrt Särkänniemigate.

     
Casanovan eloa ja matkaa olen seurannut jopa Venetsiasta käsin, enkä vieläkään voi käsittää, miten hää pärjäsi synkässä tyrmässä - joka sinänsä on tiettu hyvin romanttinen ja inspiroiva, mutta lyijytyrmässä 40 asteen helteillä ja kovilla pakkasilla.. 80-luvulla luin niin de Sadea ja Casanovan muistelmia sikin ja sokin.
      
Valokuvani ovat Helsingin Kaupunginteatterin syyskauden teosten esittelyssä ma 15.98.16 Peacock-teatterissa oli mainio tunnelma, kun elokuvilla on trailerinsa niin näytelmiltä uupuu oma esittelynsä - paitsi tällaisissa maksuttomissa tilaisuuksissa..

"Se, jolla on parhaat tarinat, voittaa"
Santeri Kinnunen. The täydellinen. Vaikka eilinen Tervasaaren kesäteatterin potpurri mainoskanavalta oli jo liikaa... Ehkä ;)

 Yrjö Maunu Sprengtporten on minule umpitylsä plaratun lukion allmalepanel -hissankirjan sivulta oleva pliisu hahmo. Mutta tässä Santeri Kinnunen, joka on aina täydellinen, luo mainion monipuolisen Sprengtporten -sankarin/antisankarin, joka koskettaa... vaihtoehtojensa välillä poukkouileva juureton nomadi?


Mietin, onko näytemän kirjoittaja/ohjaaja Pasi Lampela kyborgi tällä työtahdilla? Ei haittaa!


Pekka Laiho on aivan ihana Casanova alkaen kylläisen pantterin tekniikalla kohti surua ja alkuloa, itsetuhoakin, jota maailman upein soitin cembalo alleviivaa... Cembalo soitti Aura Visala. Koskettavasti. Tyhjentävästi. Mutta Pekka Laiho. Minulle Casanova oli ensimmäinen bloggari ja itsensä täysin tyällistävä vaatimattomista oloista lähtöisin olevan hopeakieli joka kyllä eteni älykkyydellään ja charmillaan, ja pakon edellä... 


Fetisistinä Markiisitar oli minulle kaunis, hengittävä veistos. Häntä näytteli Saija Lentonen, uusi upea tuttavuus. Ylevä ylhäisöön kuuluva, ja kasvoillaan myös pikkusöpöä kawaii-meininkiä alakulttuureista, ja silmissään saamelaista viisautta... moneenmuuntuvaa, innolla odottaen seuraavaa... laaja-alainen ikähaarukka. 
Markiisitar oli puettu upeasti kuten 1960- ja 1970-lukujen sadsomasokistisissa elokuvissa jotka enemmän tai vähemmän nojautuivat joko Sadeen tai Masoon, mutta näissä filmeissä naiset olivat päähenkilöinäkin vain statisteja ja äijien tirkistelyn kohteita, miesten kuvaamia miesten silmille, ja hyvin kaukana alkuperäisistä kirjoista ja ihmisistä joihin kirjat perustuvat. Sen sijaan Saija ja Venus turkiksissa -näytelmän Armi Toivanen kumpikin olivat, ovat vahvoja, aitoja. 

Sivuhahmoista Jouko Klemettilän mentalisti-okkultisti-ooopperatähti-silmänkääntäjä oli huippuhahmo, koominen tarvittava sidekick sivuhahmo, aikansa symboli, nykyisinkin ala-arvostettu kulttuurialan pätkätyön tekijä ja samoin paskatyön tekijä...

Mutta oliko vapaus, allmalepanel -veljeys ja tasa-arvo saavutettu ja ylläpidetty? Giljotiini lauloi tasa-arvoa? Oliko kuka pelastaja, kuka tyranni? Minua on aina huvittanut historian kirjojen väittämä, että 1700-luku oli järjen aikakausi.... 


Tässä muistiinpanoja kun Pasi Lampela kertoi produktiostaan Pengenkadun näyttämön lämpiössä joskus 29.8.16 klo 17.30 sateisena pnä kun olin palannut Bodominjärveltä... Tai pimiössä - kun valot välilla katkaistiin ;)
Ranskan vallankumous aateliset olivat pakolaisia!  
Yrjö Maunu Sprengtporten oli kuolemaantuomittu!
Tarinat valuuttaa joiden kanssa voidaan käydä kauppaa!
Meitä hallitaan manipuloidaan tarinoiden avulla!
Pitää kirjoittaa oma tarina.....
1700-luvun loppulla kaikki oli suurta perfomanssia ja teatteria: kuten erotiikka ja sodat, eros ja thanatos... 
Sprengtporten oli aikautensa freelanceri...

Georg Magnus Sprengtporten Wikipedia kertoo, että Sprengtporten oli " Teplicessä, Böömissä, missä hän oli säännöllisessä yhteydessä kreivi Waldsteinin kirjastonhoitajana toimineen Giacomo Casanovan kanssa. "
Casanova KirjaSampo.fi
Giacomo Casanova wikipedia




lauantai 27. elokuuta 2016

Sitähän se kaikki on. Shrek

Shrek ei oo käppäukko, vaan iso hyljeksitty jätti vihreä. Joka pienenä hylättiin. Tämä torvisienikorvainen keskikehonrakentaja ärripurri asuu yksi haisevalla suolla, koska ihmiset ovat sietämättömiä. Eivät siedä mitään ;) Koska tarinoiden sankarit ovat pyykkilautoja. Vatsoiltaan. Eivätkä käytä kärpässieniä dödönä... Yleensä. Antisankari, lohikäärmeen vastustaja. Helsigin kaupunginteatterissa sai aimo annoksen kaamoksen katkaisuhoitoa. Se ei ollut todellisuuspakoa, koska todellisuus ja hätä olivat oikeasti läsnä, sanojen alla ja takana. Ja sitten soi Monkeesien I´m a believer...
valokuvat Satu Ylävaara maanantaina 15.8.16 Helsingin kaupunginteatterin syyskauren esittelyssä.

Tämä Shrekki musikaali nousee Shrek 1 vhs:n ja ja Shrek 2-3 dvd-levyjen yläpuolelle. Vaikka Shrekki -filmissä paras kohtaus oli kun poliisi käyttää pippurimylly-sumutinta!! Se on niin Kalliota se - Kalliossahan polisii käytti syyttä pippurisumutinta ja mitä kaikkea sähköshokkia viattomille ihmisille. Kun keikka oli jo loppunut. Soitto jo rauennut. Hyi, hyi, poliisiväkivalta. Shrek on räätälöity Suomelle ja nykyaikaan: on Hyrsylänmutkaa Airoineen ja Jorma Uotinen ja pokemonjahti... siinä on kiinnekohtia monenikäiselle, on pikkutuhmaa ja kaikkea...  Mutta ennen kaikkea se on tarina pelosta ja peloista, arkuudesta. Monikulttuurisessa metässä pärjää kun puhaltaa yhteen hiilen. Mutta Tuffelit saavat olla kyllä vegaanisia!! ;)


valokuvat Satu Ylävaara maanantaina Helsingin kaupunginteatterin syyskauden esittelyssä. En suinkaan napsutellyt musikaalia katsoessani. Ainakaan kameraa ;)



© valokuvaaja Satu Ylävaara, 
© photographer Satu Ylavaara

Voi vihreä. Shrek musikaali Helsingin kaupunginteatterissa iski ja toimi, monella tasolla aikuiselle. Tai aikuiselle ja aikuiselle - itsekin olen Peter Pan, joka hkt sadussa ei halunnut kasvaa aikuiseksi - vaikka oli jo 40 vee ja sänki sinersi.. 
     Aasi olisi matkakumppanina yhtä rasittava kuin alkup. teoksessakin varsinainen häslääjä roolissa oli tunnistettavissa Michael Monroen allright! Ja sun täytyy -viisussa olin havaitsevani selkeää Tim Curryä. 
    Petrus Kähkönen oli taas omaa luokkaansa. Shrek ei oo käppäukko, vaan iso hyljeksitty jätti vihreä. Joka pienenä hylättiin. Minua hirvitti uutinen jossa japanilaiset vanhemmat hylkäsivät lapsensa metsään. Ihan aikuisen oikeesti. Elämä muistuttaa Grimmin satua.
     Fiona kuinka täysillä roolin saa revittää! Mainiota työtä - ohjaus ja näyttely. Tytötkin soittaa kitaraa - ainakin ilmakitaraa. Perusprinsessa -sadut ovat puuduttavia jossa kauniit laihat passiiviset tytöt odottavat Pelastajaa.. Itse pidän tavattomasti Petronella-prinsessan tarinasta. Ihanan feministinen ja kauhuromanttinen tarina, jonka sain vuonna 1978. Siinä oli vätys prinssi ja pelottava komea kotkannenäinen kreivi.. Alkuperää kunnioittaen Shrek oli myös pierufarssi.

    Fiona muistutti myös Justiina, ja Shrek voisi olla Puupää ja Aasi Pekka. Ihana Fiona! eli tänään matineassa oli rinsessana punapäänä
Anna Maija Tuokko

   Lavastus mainio lohikäärme, ja laavajoen ylitys kiikkerällä köysisillalla. Myös parrakkaat  prinssit pelastajat kahleissaan oli mainio. 
    Romanttinen komedia kaikenikäisille. Kuten True Blood sarjassa ja Sookie Stackhoise -kirjasarjassa vampirismi voisi symboloida mitä tahansa vähemmistöä. Shrek oli monikulttuurinen tarina jossa ilkeä tyranni haluaa tehdä puhdistuksen ja lakaista friikit, kummelisuudet, siis kummallisuudet ;), poikkeavat, poikkeamat, läskit, rillipäät, persoonallisuudet haisevalle suolle. Ei pelkästään sarjoissa Ontto kruunu ja Game of Thrones taistella verisesti kruunusta tai pallista. Eikö pelkästään Pohjois-Koreassa harjoiteta diktatuuria. Ihan läheltä löytyy - valitettavasti - fasistihallitus.
Farquaad tanssikohtaus oli kauneinta sekoitusta: Lady Gagaa ja hollywoodin kulta-ajan kuviokelluntaa hurjalla draivilla! 
Mutta. Kiitoksia. En ehdi enempiä koska eilen tai siis aiemmin tänään oli Michael Monroen keikka, muutama tunti unta riittää, ja tulossa on Espoon cine... ja kaikkea...  
 #Fiona  #AnnaMaijaTuokko! Tytötkin soittaa ilmakitaraa! @hktfi #Shrek #shreikkailu #rinsessajuttuja #feminismi @paulavesala viittaus
Pakolaisuus, turvattomat olot, tyrannia, diktatuuri.


keskiviikko 17. elokuuta 2016

Komisario Palmu erehtyy

yhdessä päivämäärässä ;) Helsingin kaupunginteatterin syyskauren avajaisissa Peacockissa maanantaina 15.8.16


Tämä Palmu-tulkinta on pikakatsantona oikein hieno katseiden ja ilmeiden shöu: on Downton Abbey -tyyppistä yrmeyttä, hovimestari (ties miltä juopporeissulta matkaan jäänyt kyyppari) on miltei koukkuselkä-Igor, jolloin ollaan kalleellan kauhun ja komedia, kauhukomedian puolelle, onko köyhää liikaa kyykytetty? Puvut ja kampaukset ovat täyttä vintagea: upslaakit ja liituraidat ovat kohdallaan, kaulukset leikattu mallilleen... Hienoja tuttuja näyttelijöitä, kuten aina yhtä traaginen kivinassu Pekka Huotari, joka oli liian vähälle suitsutukselle syyttä jääneessä leffassa Bodomin legenda... ja Leena Uotila joka on ollut Kylmäverisesti sinun, Ripa ruostuu, Rauta-aika, ja Seitsemän veljestä, jossa myös Huotari... Tom Wentzel oli myös Rauta-ajassa, ja Eero Saarinen oli elokuvassa Kissan kuolema, ja teki tosi inhon roolin Kylmäverisesti sinun sarjassa. Voisin viuhtoa näistä oikein sekavan verkon ja maalat itseni nurkkaan. Mutta en.
     Mikko Kivinen sopii myöheästi Palmun rooliin. Viimeksi Mikko oli lavalla edessäni natsina - siis Cabaret musikaalissa.

© valokuvaaja Satu Ylävaara, © photographer Satu Ylavaara




#avajaisetHKT
Komisario Palmu erehtyy, Helsingin kaupunginteatteri, syyskauden avajaiset, Peacock-teatteri Linnanmäellä

tiistai 16. elokuuta 2016

Olin liekeissä HKT syyskauen avajaisissa

Helsingin Kaupunginteatterin syyskauden teosten esittelyssä eilen Peacock-teatterissa oli mainio tunnelma, kun elokuvilla on trailerinsa niin näytelmiltä uupuu oma esittelynsä - paitsi tällaisissa maksuttomissa tilaisuuksissa..
© valokuvaaja Satu Ylävaara, © photographer Satu Ylavaara
ei ne ole tanssiaiset eivätkä mitkhään ilman punaista mekkoa! ;) Punahukka
tässä tuleva tyranni Kari Arffman ei ole polvillaan yleisön edessä - muuten kuin henkisesti. Antti Timosen kanssa tyrannin (roolihahmo, lavalla.,,)  roolissa vakuuttava näyttelijä, ja myös tuleva johtaja puhui Shrekin sanomasta, erilaisuuden hyväksymisestä, varsinkin näinä aikoina.... 


Shrekin värimaailma, materiaalit, valaistus - kaikki tuntui olevan kohdillaan, harmi, ettei osannut laulaa mukana - vielä! Muut esittelyt olivat vierailla vesillä valaistuksen ja sisustuksen mukaan, mutta ei se haittaa..
Shrekin FriikkiSirkus eikun villi kortti oli makeaa monin aistein




Tällainen tyranni esitteli (varasti) shöun. Mitä - onko Shrek poliittinen JA uskonnollinen satiiri?
Piparimonologi? ;)





Erityisen hienoa on, että Kaupunginteatteri esittää jälleen näytelmän, jossa nainen sanoo miehelle: Suutele saappaitani, ja jälleen Pengerkadulla näytelmässä Venus turkiksissa! Ehkäpä ensi vuonna tullee Neiti Julie? Tai / ja joku hieno Velvet Underground spektaakkeli?  Kenraali ja Casanova kiinnostaa myös, kiinnosti myös ennen tätä sneak preview etukäteen katsausta...    
     Casanovan eloa ja matkaa olen seurannut jopa Venetsiasta käsin, enkä vieläkään voi käsittää, miten hää pärjäsi synkässä tyrmässä - joka sinänsä on tiettu hyvin romanttinen ja inspiroiva, mutta lyijytyrmässä 40 asteen helteillä ja kovilla pakkasilla..
     Ulla Tapaninen ampui kovilla, tässä jos missä on oikeata standuppia, ja Mikko Kivinen istui pöyheästi Komisario Palmun mantteliin. Moliere oli yks lapsuuteni suurista, ja olis ihan kiva keksi-ikäisenäkin ;) nähä. Harmi, että ruotsin kielen ymmärtäminen ei ole niin helppoa, ainakaan nauraminen oikeissa kohdissa. Tai irvistäminen. Kanske pä tornedals finska nästa gången? Men det gör ingenting. Tartuffe oli tapetilla. On hurjaa, että asumme maailmassa jonka barbaarisissa osissa tällaisia kirkon / äijien korruption, valheen ja hyväksikäytön paljastavia jo 1600-luvulla älykkäässä Euroopassa kirjoitettuja näytelmiä ei saa esittää, vaan voidaan kivittää, tappaa, hiljentää.
    Taju herätti heti mielenkiinnon ja katsauksen pörsiin. Tämäkin pitäisi. Taju Sallisen tai Irja Sallan, elämä kiinnostaa, mikä vaikutus oli matkata sodan keskellä olevaan Saksaan, muutot, erot, Nikkilän mielisairaalat, taidekodit nimeltä Krapulat. Taju Birgitta Tiara Sallinen wikipediassa, Irja Salla Kirjasammossa
    Viime aikoina olemme pyörineet mm Kirpilän taidekodissa ja muutenkin perehtyneet taiteilijoiden elämöihin, kun puolisona on nuorallatanssija, niin elämähän on kuin silkkiä vaan?









#avajaisetHKT Olin liekeissä, HKT, syyskausi, avajaiset

lauantai 13. elokuuta 2016

Iggy Pop Flow

Parrukadulla pärähti! Iggyihana mister Osterbäri veti - real wild one - kuten Provinssissa 1987 konsanaan. Ja 1991. ja 2002. Ja 2005. Ja 2007. ja 2012. ja 2016... Välillä herra on nähty soolona, kuten kaksi kertaa Gröna Lundin huvipuistossa, välillä Iggy and the Stooges teki komean paluun, ja soitti kokonaisen levyn, Funhouse, ja esiintyi myös Saunassa. Tampesterissa. Huippuvetoja, Stooges lauluja, ja Berliinin ajan kylmiä soololevyjä, myös Bowien kosketuksen haikeus tuntui. Kolealla säällä paidaton urho ei jutellut pitkiä välispiikkejä kuten omien kokonaisten keikkojen kanssa tuppaa onneksi käymään.. Yllätyksenä tuli 5"1´. Niin se vain Trainspotting täyyti pyöreitä - 20 vee.. Ja amerikka jatkaa sotiaan ja aseidenostojaan, mutta Iggy vain porskuttaa